AHDISTUS keho yms tuntemukset
Kerron nyt miten aloitin tän. Nykyisin tää on nopeampi skannaus tai tulee jo automaattisesti, kun muistan pysähtyä ajattelemaan tätä, mutta perkaan tähän auki sitä. Aluksi se oli tällainen systemaattinen.
Kysyn itseltäni, mikä on hätänä.
- Onko jokin tarve? Olenko väsynyt, onko jano, nälkä, vessahätä? Onko kuuma, kylmä, sattuuko johonkin? Näitä voin ratkaista ja jos olo jatkuu, kysymyslista jatkuu.
- Onko jokin tunne? Joskus listaan itselleni tunteita, jos olo on liian epämääräinen, enkä osaa nimetä tunteita ilman esimerkkejä, ja kysyn jokaisen kohdalla, tuntuuko nyt tältä ja jos, miksi. Tunteita voi olla yhtä aikaa monta. En arvostele itseäni niistä tai niiden syistä, totean vain, että näitä on.
- Sitten kysyn, näinkö jotain, kuulinko jotain, joka herätti jotain ajatuksia tai muistoja. Joskus huomaan, että "joo, näin sen mainoksen bussipysäkillä hetki sitten". Sitten mietin, miksi se aiheutti ahdistusta. Joskus saan kiinni, että ainiin, siinä oli se kuva, joka nosti mieleen sen muiston, jossa oli se hankala tunne. Joskus huomaan vain, että se liittyy johonkin, jota en saa kiinni, mutta sekin riittää. Havaitsen, että tässä oli syy tällä kertaa.
- Joskus syy on vain kokonaisuus. Eli vähän joka paikassa on jotain vialla. Silloin tilanteen ratkaiseminen on hankalampaa. Sillon yleensä huolehdin siitä, että oon tehnyt kaiken, mitä voin, ja sitten lepään. Tai soitan kriisipuhelimeen tai juttelen esim tällaisissa vertaispaikoissa.
- Joskus syytä ei löydy. Silloin teen myös yllä olevia ja yritän saada kehon rauhoittumaan esim. makaamalla pimeässä huoneessa sängyssä peiton alla ja keskityn hengittämään ja yritän rentouttaa kehoa raaja kerrallaan. Jos en oo kotona, yritän saada hetken itselleni, jossain rauhallisemmassa paikassa (tai keskellä katua keskittyen omaan kuplaani) ja kerron itselleni, että en ole vaarassa, voin hengittää, mulla ei ole mitään hätää, ja yritän rentouttaa kehoa.
- KOPSATTU TOISAALTA VERTAISRYHMÄSTÄ.